Syömishäiriön monet kasvot

Asiakkaani kirjoitti viisaita pohdintojaan syömishäiriöstä toipumisesta ja yhteistyöstämme. Matildan pohdinnoissa kiteytyy osuvasti ja kauniisti syömishäiriön ja siitä tervehtymisen monet kasvot. Päätimme yhdessä julkaista nämä arvokkaat pohdinnat, jotta Sinä saisit aiheeseen mahdollisesti kaipaamaasi ymmärrystä ja toivoa. Antoisia lukuhetkiä, Ulla

**********

Luin just kirjaa siskonmakkarat. Siinä kirjassa on jotain tosi mielenkiintoista. Varmaa se, että siinä mennään pintaa syvemmälle. Syömishäiriö on niin paljon muutakin kuin syöminen/syömättömyys ja liikunta. Se on kuin elämännälkä ilman elämää. Siinä yhdistyvät ja kietoutuvat niin monet asiat. Puhtaus, lika, elämä, kuolema, hyväksyntä, riippuvuus, toivo, hämäryys, syyllisyys, onnistuminen, epäonnistuminen.

Syömishäiriö on omalla tavallaan äärimmäinen ja mustavalkoinen, mutta myös kiehtova sairaus. Se vie kuitenkin liian monta täältä.

Ihmisiä, jotka ovat syvällisiä ja kauniita, heissä vaan elää loinen. Syömishäiriö ei ole missään nimessä helppo sairaus, se tappaa. Ihminen elää sen vallassa ja hetkeksi kun pääsee sen otteesta, niin syömishäiriön lonkerot hyökkäävät. Vähän kun antaa periksi, se vie koko käden.

Muistutan itseäni, että elämää on vielä huonosti menneen päivän jälkeen, eli ahmimis-oksentelun jälkeen. Se on vaikeaa hyväksyä. Tekisi vaan mieli kadota maailmalta ja nukkua koko päivä, koska on turvonnut olo. Ei kuitenkaan tarvitse kadota. Ja se turvotus kyllä lähtee, yllättävän nopeastikin.

Tuijotan vain vihkoa, en meinaa saada sanottua mitään. Ahdistaa niin kovasti. Tuntuu pahalta.

Päässä jyskyttää ajatukset ”Älä syö!”, ”Laihduta!”, ”Ahmi!”, ”Oksenna!”, ”Paastoa!”.

En halua totella niitä. Siksi myös tällä hetkellä kirjoitan, jotta on muuta tekemistä. Puhdistan sieluani paperille ja muista, että syömishäiriö lopettaa vasta haudassa, jos lähden sen mukaan.

Joten muistutan itseäni ”Älä tottele sen käskyjä!”. Tekisi mieli lyödä syömishäiriötä nyrkillä naamaan. Tunnen vihaa sitä kohtaan. Vihaan! Vihaan sitä!

Mutta, siitä on mahdollista toipua. On mahdollista oppia elämään rauhassa. Päästä ikuisesta kierteestä. Ja kun syömishäiriötä selviää, selviää mistä vaan. Se vaatii kyyneliä, rohkeutta, uskaltautumista, armollisuutta, rauhoittumista. Toipuminen vaatii, mutta enemmän se kuitenkin antaa. Toipuminen on hieno matka itseensä. Todellinen toipuminen kantaa elämän polut ja tekee ihmisestä rohkean, vahvan ja kauniin. Ja sinä itse teet nämä kaikki. Se on sinun matka, löytääksesi itsesi ja herättääksesi itsesi taas henkiin.

Välillä on rajuja hetkiä, päiviä, ehkä viikkoja tai jopa vuosia. Mutta meillä on tarkoitus ❤ Oikeasti. Me selvitään.

Harjoitellaan olemaan armollisia ja rakastavia itseämme kohtaan. Meillä on elämä, opetellaan vaan elämään sitä. Ja pikkuhiljaa me opitaan. Ollaan erilaisia, syvällisiä, upeita. Ja se on todella kaunista.

Ulla on auttanut mua tosi paljon ja auttaa edelleen. Musta on ihanaa kuinka helppoa on mennä Ullan luokse ja Ulla ottaa ihmisen vastaan ihanan lempeästi, hyväksymällä ja kunnioittamalla. Ullalta oon oppinu armollisuutta ja lempeyttä, mitkä ovat toipumisessa todella tärkeitä. Ullan kanssa pystyy menemään syvälle asioissa, pohtia todella syvällisiä ja vaikeitakin asioita. Hänellä on myös tosi hyviä neuvoja ja Ullasta näin heti kun tapasimme, oikeastaan jo puhelimessa tiesin, että häneen voi luottaa.

Mun on ollut helpompi syödä tasaisesti ja sallia itselleni aina välillä herkkuja, koska olen luottanut, että Ulla ei halua mulle pahaa ja sanoo sellaisia neuvoja, jotka tukevat toipumistani. On myös ollut helpompi hyväksyä itsensä. Musta on ollut tosi kiva, että Ullalle on voinut lähettää tekstareita, kuvia ja kirjoituksia. Ulla on aina huomioinut ne. Ullasta on myös tullu mulle terapeutin lisäksi ikäänkuin ystävä. Se on musta aivan upeaa. Kiitos!

Mun tekisi mieli pelastaa kaikki syömishäiriötä sairastavat ja halata heitä. Me selvitään yhdessä ❤ Meitä tarvitaan. Tuli heti helpompi olo, kun kirjoitin.

Voin sanoa suoraan sydämestäni, että toipumisen tien valitseminen on sata kertaa parempi vaihtoehto, kun syömishäiriön totteleminen. Hoen taas itselleni ”Syömishäiriö ei halua kuin tappaa, viedä sulta sen tärkeimmän, itsesi”.

Joten rakkaat, älkää antako periksi! Minäkään en anna.

Matilda