Joulutarina. Oletko sinä ollut kiltti itseäsi kohtaan tänä vuonna?

Nuori Taina-tonttu oli tänä jouluna ensimmäistä kertaa hiipimis-tehtävissä ihmisten luona. Taina-tontun erikoislahjakkuus on ajatusten lukeminen. Jokainen tonttu menee vuorollaan raportoimaan Joulupukille ihmisten kiltteysastetta sekä lahjatoiveita joulun alla. Taina-tonttu odotti jonkin aikaa ja seurasi muiden tonttujen toimintaa. Muut tontut olivat oikein iloisia toimittaessaan Joulupukille raporttiansa. Tänä vuonna ihmiset ovat olleet erittäin kilttejä. Taina-tonttu mietti: ”Olikohan hänen tonttu-ystävänsä olleet varmasti samassa maailmassa hiipimis-tehtävissä?”.

Sitten tuli Taina-tontun vuoro mennä Joulupukin toimistoon antamaan raporttinsa. Joulupukki näki heti, ettei Taina-tontulla ollut kaikki hyvin ja hän kysyi ”Mikä sinua Taina-tonttu painaa? Etkö löytänytkään kilttejä lapsia ja aikuisia?”. Taina-tonttu vastasi ”Löysin. Löysin liiankin kilttejä lapsia ja aikuisia”. ”Miksi sinä sitten olet niin kovin surullinen ja allapäin? Sehän on hienoa, että he ovat kilttejä? Mikset ole iloinen kuten toiset tontut?” Joulupukki kysyi. ”Kyllähän minä olenkin. Olen hyvin iloinen siitä, että lapset ja aikuiset ovat olleet erittäin kilttejä toisilleen tänä vuonna. En vain voi sille mitään, että olen näin surullinen. Katsos Joulupukki, huomasin ihmisiä ja heidän ajatuksiaan tarkkaillessani, että he ovat kaikki toisilleen niin kovin kilttejä, ystävällisiä, ahkeria ja kaikkea mitä ihminen vain voi olla, mutta he eivät ole kilttejä itselleen”.

Taina-tonttu jatkoi ”Huomasin heitä seuratessani, että vaikka he näyttävät oikein iloisille, ovat he itseään kohtaan ihan hirmuisen tiukkoja ja ankaria. He saattavat syytellä, haukkua ja mollata itseään ihan todella pienistäkin asioista. Aivan kuin maailmassa ei saisi tehdä virheitä. Lisäksi huomasin kuinka iästä ja sukupuolesta riippumatta ihmiset syyttelivät kehoaan ja olivat sille vihaisia. He haluaisivat jotenkin kummasti muuttaa sitä olemaan todella lihaksikas ja vähärasvainen.  Ja Joulupukki, tiedätkö mitä? He ovat kauhuissaan tulevista jouluruoista, sukulaisvierailuista ja kaikesta jouluun liittyvistä herkuista, kuntosalien tauoista.. Kaikesta siitä mikä saattaa vaikuttaa siihen, että heidän ’haluan saada mahdollisimman rasvattoman, laihan ja lihaksikkaan vartalo -projektinsa’ vaarantuu. He ovat todella peloissaan. Eikä tämä koske vain sairaalassa muutama tapaamaani syömishäiriöön sairastunutta vaan tosi laajasti ihmisiä. Joulupukki, mikä heitä vaivaa? Miksi he ovat itselleen niin julmia? Miksei he pidä itse kauniista kehoistaan? Minä en ymmärrä miten Muorin tekemä maukas joulupuuro voi olla niin kovin pelottavaa tai kuinka se voisi pilata jonkun haaveen ja unelman jostain? Joulupukki, tämän takia minä olen surullinen”.

Joulupukki kuunteli hiljaa ja vakavana Taina-tontun raportin. Hän oli hetken vaiti ja hieroi partaansa. Sitten hän nosti silmälasinsa takaisin nenälleen ja sanoi: ”Hienoa, että raportoit minulle tämän. Tämä on todella huolestuttavaa. Ihmiset eivät siis olekaan niin kilttejä kuin luulimme, koska he ovat niin julmia itseään kohtaan. Joulun ilohan on vaarassa hävitä maailmasta, jos kaikki mikä jouluun liittyy yhdistyy ihmisten mielissä pelkoon lihomisesta tai siihen, että joulu jotenkin pilaa asioita . Tälle asialle täytyy tehdä jotain. Muutenhan joulu on pilalla!” Sitten Joulupukki otti Taina-tonttua kädestä kiinni ja kehotti tulemaan mukaansa.

He menivät Korvatunturin suureen keittiöön ja etsivät Muorin. Hän löytyi suuren joulupuuropadan takaa. He kertoivat Taina-tontun tekemät havainnot Muorille. ”Varjele sentään! Onko maailman asiat noin huonolla tolalla?!!? Hmm… mietitääs”, Muori kommentoi uutisia. Muori jatkoi puuron hämmentämistä ja heitti sekaan mantelit. Sitten hänen mielensä kirkastui. ”Minä tiedän mitä meidän täytyy tehdä pelastaaksemme joulun!”. Sitten hän sipitti salaisen suunnitelmansa Joulupukin ja Taina-tontun korviin. Kaikki kolme hyppivät riemusta kirkuen ja alkoivat laulaa ja tanssia puuropadan ympärillä kunnes Joulupukki pysähtyi. ”Mutta mistä me saamme tarvikkeet niin suureen määrään lempeyttä näin pian? Sellaista lempeyspölyä tarvittaan ja paljon”. Taina-tonttu ja Muori vaikenivat.

Sitten Taina-tonttu hoksasi! ”Minä näin siellä ihmisillä ihan hirmuisen paljon tavaraa. Heillä on todella paljon tavaroita ja kaikenlaista. Entä jos ottaisimme jokaiselta yhden tavaralahjan, niin riittäisiköhän se raaka-aineeksi?” Muori: ”Hmm….Tavarat eivät oikein voi ajaa samaa asiaa. Niistä ei voi valmistaa lempeyttä”. Sitten he miettivät taas niin, että poskia punotti, kunnes Joulupukki sanoi: ”Nyt minä keksin. Lempeys ei ole materiaa, joten sitä ei voi siitä valmistaa. Ja koska ihmiset osaavat olla kilttejä ja lempeitä toisilleen, täytyy heidän osata olla sitä myös itselleen. He ovat vain tainneet unohtaa kuinka se tehdään. Muori, onko sinulla vielä se haltioiden kirja tallella, jonka saimme viisisataa vuotta sitten?”. ”Onhan se tuolla ullakolla tallessa. Mitä sinä sillä?” Muori vastasi. Joulupukki vinkkasi silmää Taina-tontulle ja tuumasi Muorille ”Ei kuinkaan, kunhan tuli mieleen”.

 

Joulupukki ja Taina-tonttu lähtivät etsimään haltioiden kirjaa. Taina-tonttu kyseli Joulupukilta ”Mitä siinä kirjassa on? Miten joku kirja voi muka palauttaa ihmisille lempeyden?”. ”Kohta näet”, sanoi Joulupukki. He avasivat vanhan pölyisen ullakon ovet. Joulupukki muisti täysin missä kirja on, koska Joulupukilla on maailman paras muisti, ja pyysi Taina-tonttua odottamaan. Sitten hän palasi ovelle ja otti Taina-tontun toiselle polvelleen ja avasi kirjan toiselle. Joulupukki avasi kirjan ja etsi aukeaman, jossa luki:

Mitä tehdä, kun ihmiset ovat unohtaneet olla lempeitä itseään kohtaan?

Valmista Muorin puuropadassa liemi

Ohje:

Lisää pataan tontunlakillinen vettä ja hämmennä sitä padassa vuorokausi.

Vuorokauden aikana jokaisen korvatunturin asukkaan tulee käydä padan ympärillä halaamassa toisiaan.

Näin lempeys, mitä korvatunturin tontut ja eläimet tuntevat toisiaan kohtaan, välittyy liemeen.

Kun vuorokausi on kulunut, anna liemi lumen ja veden haltijalle.

Haltija ripottelee veden ympäri maailmaa.

 

Taina-tonttu katsoi Joulupukkia iloisin ja liikuttunein silmin. ”Joulu on sittenkin pelastettu ja ihmiset pääsevätkin nauttimaan olostaan, jouluruista ja levosta”. Mutta sitten hänen katseensa synkkeni taas. ”Joulupukki, kuinka ihmeessä liemi saavuttaa kaikki sitä tarvitsevat?”. Tähän Joulupukki vastasi: ”Koska nekin ihmiset, jotka pelkäävät kuollakseen syödä tai levätä ovat jollain tapaa kosketuksissa veteen tai lumeen. Ihmisistä on suurin osa katsos vettä. Siten me saamme lähetettyä lempeyttä kaikille! Näin he eivät yksinkertaisesti voi välttyä siltä. Taina-tonttu halasi Joulupukkia pitkään ja sanoi: ”Minä olin jo niin kovin huolissani ihmisistä. Toivon pienen sydämeni pohjasta, että tämä toimii. Kiitos Joulupukki! Luulen, että tämä on paras lahja mitä nämä ihmiset voivat tänä jouluna saada. Ihanaa, sitten he ovat kilttejä myös itselleen. En malta odottaa, että Haltija pääsee matkaan”.

Kun näet tänä jouluna lumihiutaleen tai vesipisaran, anna sen koskettaa sinua. Nappaa liitelevä lumihiutale tai vesipisara suuhusi ja anna Lempeyden olla osa Sinun jouluasi. Muista olla kiltti myös itsellesi.

Lempeää ja levollista joulun aikaa ❤

Ulla

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

%d bloggers like this: