Lääke syömisen ongelmiin

Kaunista huomenta!

Söitkö jo aamupalan? Vai jäikö se kiireessä väliin?

Tai ehkä jätit sen syömättä, jos mielessä huutelee lihomisen pelko.

Olen erittäin pahoillani, jos sinua on joskus kehoitettu jättämään aamun ensimmäinen ateria välistä tai syömään aamulla mahdollisimman vähän, jotta ”ei vaan liho”.

Olen tosi pahoillani, jos tällainen ajatus on päässyt mieleesi pesiytymään, koska kuvio on juurikin päinvastoin.

En ole ikinä, koskaan mistään tai keneltäkään kuullut tai lukenut (en naistenlehdistä, blogeistä, kaunokirjallisuudesta tai tiedejulkaisuista), että syömällä aamulla runsaasti ja monipuolisesti voisi saada itselleen aikaan jotain huonoa tai ikävää.

En ole myöskään koskaan kuullut kenenkään sanovan, että ”Mun lihomisen syynä on se, että syön aamuisin niin paljon”. Tai, että ”Ulla, auta mua kun mun aamusyöminen meinaa lähtee käsistä”.

Työstän asiakkaideni kanssa paljon aamupalaan liittyviä asioita ja tänään erään asiakkaan kanssa pohdittiin sitä, että koko aamupalan nimi on väärin.

Se ohjaa ihmisiä vääränlaiseen mielikuvaan -välipalaan rinnastettavaan ruokamäärään.

Aamupalan tulisi olla AAMUATERIA

Päivän ensimmäinen, runsas ja monipuolinen ateria.

Riippumatta siitä millaisten syömisen haasteiden kanssa tällä hetkellä painit, uskallan väittää, että aamuateria on sinulle päivän aterioista ehkä se kaikista tärkein juttu, johon kannattaa panostaa.

Kun huolehdit, että syöt aamulla kunnolla, auttaa se rytmittämään päivän muitakin ruokailuja.

Hyvin syöty AAMUATERIA ennaltaehkäisee yllättävänkin tehokkaasti kaikkea ahdistavaa ja hankalaa mitä tapahtuu monilla syömiseen liittyen myöhemmin päivän mittaan.

Aamuateriassa on taikaa.

Jos et usko minua, niin kokeile!

 

Kokeile, että mitä tapahtuu, jos söisitkin aamulla
niin paljon kun haluat!

 

Tuntuuko ajatus pelottavalta?

 

”Ai, et niinku oikeesti niinku paljon kun haluan?”
”Mutta entä jos minä lihon, jos annan itselleni luvan syödä aamulla niin paljon, kun haluan?”

 

Uskallan heittää sinulle turvallisin mielin tällaisen haasteen, sillä tutkimustieto sekä käytännön kokemus ihan itseni sekä asiakkaideni syömisen haasteiden äärellä on osoittanut, että aamun ensimmäisessä ateriassa on kuin taikuutta.

Jos lihomisen pelko vaanii olkapäällä ja vaikuttaa syömiskäyttäytymiseesi niin, että elät niin sanotussa nälkävelassa,  on AAMUATERIA mielellesi se turvallisin kohta lähteä haastamaan nälkävelan luomaa kaoottista syömiskäyttäytymistä.

Entä jos antaisit itsellesi luvan uskaltaa kokeilla?

Entä jos antaisit itsellesi luvan syödä ja antaa rakkaalle kehollesi aamulla sen paljon kaipaamaa ravintoa ja energiaa, jotta se jaksaa huolehtia siitä, että sinä voit keskittyä päivän tapahtumiin rauhassa?

Ja vielä sellainen jutska, että os sinulla on päässyt muodostumaan ruokia kiellettyjen listalle, niin kokeile syödä niitä aamuateriasi yhteydessä.

Voi tuntua hassulle, että söisit vähän niinkuin jälkiruoan aamuaterian jälkeen. Mutta hassuuden tunteesta huolimatta kannustan sinua kokeilemaan.

Aika harva pystyy syömään aamulla samoja ruokia ja samanlaisia määriä mitä illalla. Eli jos sinua pelottaa tiettyjen ruokien äärellä, että ”lähteeköhän tämä käsistä?”, niin aamuateria on erittäin turvallinen ja otollinen hetki päivästä lähteä purkamaan ruokia sieltä kiellettyjen listalta.

 

Voisiko uuden arvokkaan päivän
ensimmäinen arvokas teko olla kohdallasi
runsas ja monipuolinen aamuateria? 
Jos kaipaat syömisen kuvioihin jotain ihmelääkettä, on lääkkeesi nimi AAMUATERIA!

Mikä sitten on riittävän kokoinen aamuateria? Todennäköisesti mielesi heitti tämän kysymyksen ilmoille.

Koska tiedän, että todennäköisesti mielesi kaipaa tähän minulta aika tarkkaa vastausta liittyen energiamäärään, ravintoaineiden suhteisiin ja et vaikuttaako aamuliikunta tai tai tai… ainakin mun mieli olisi reagoinut aikoinaan näihin mun juttuihin jollain tuon tapaisella ajatusrumballa, kun suhde syömiseen ja ruokaan ei ollut tervettä.

En lähde avaamaan tai esittämään vastauksia (ehkä) mielesi heittelemiin lisäkysymyksiin, vaan

 

Kannustan ja haastan
Sinua rohkeasti kokeilemaan
näitä askelia
  •  Ala käyttämään puheessasi ja ajatuksissasi termiä AAMUATERIA aamupalan sijaan

 

  • Syö aamuaterialla niin paljon, kun jaksat

 

  • Syö aamuaterian yhteydessä niitä ruokia, jotka ovat sinulle haastavia. Ruokia, joista on muotoutunut ”kiellettyjä” ja joiden syömiseen liittyy pelko hallinnan menettämisestä

 

  • Sitoudu tähän haasteeseen vähintään kahdeksi viikoksi, mielellään kolmeksi kuukaudeksi

 

  • Kun tulee se hetki, että arjen temmellyksessä aamuateria alkaa luisumaan takaisin lähemmäs vanhaa tuttua aamupalaa, (jossain kohtaa niin tulee käymään ja se kuuluu asiaan), niin muistuta itseäsi lempeän armollisesti siitä, kuinka arvokas, turvallinen ja mahtava asia on kunnollinen aamuateria, sillä sen vaikutus kehoosi ja mieleesi on maaginen.
Osallistu tähän haasteeseen ja pääset kokemaan itse kuinka maaginen vaikutus on päivän ensimmäisellä aterialla!
Kaikki me ihmiset olemme aina muutoksen äärellä enemmän tai vähemmän haparoivia ja epävarmoja.

 

Siksi tarvitsemme muutoksen äärellä erityisesti tukea ja innostusta toisiltamme. Erityisesti tarvitsemme toisiamme, kun muutokseen liittyy hankalia tunteita. Valitettavasti ihmisen mielelle tuttu helvetti on parempi kun tuntematon taivas.

Ota vastaan Aamuateria -haaste ja tule jakamaan havaintojasi ja kokemuksiasi Aamuateria -haasteen omaan Facebook-ryhmään.

Aamuaterian ilosanomaa on mukana rummuttamassa ja Sinua tässä haasteessa tsemppaamassa monta mahtavaa hyvinvoinnin moniosaajaa!

Menossa mukana meikäläisen lisäksi mm. Patrik Borg, Katri Mikkilä, Noora Oikarinen ja Maria Kumlin

Lempeydellä
Ulla

Mainokset

Joulutarina. Oletko sinä ollut kiltti itseäsi kohtaan tänä vuonna?

Nuori Taina-tonttu oli tänä jouluna ensimmäistä kertaa hiipimis-tehtävissä ihmisten luona. Taina-tontun erikoislahjakkuus on ajatusten lukeminen. Jokainen tonttu menee vuorollaan raportoimaan Joulupukille ihmisten kiltteysastetta sekä lahjatoiveita joulun alla. Taina-tonttu odotti jonkin aikaa ja seurasi muiden tonttujen toimintaa. Muut tontut olivat oikein iloisia toimittaessaan Joulupukille raporttiansa. Tänä vuonna ihmiset ovat olleet erittäin kilttejä. Taina-tonttu mietti: ”Olikohan hänen tonttu-ystävänsä olleet varmasti samassa maailmassa hiipimis-tehtävissä?”.

Sitten tuli Taina-tontun vuoro mennä Joulupukin toimistoon antamaan raporttinsa. Joulupukki näki heti, ettei Taina-tontulla ollut kaikki hyvin ja hän kysyi ”Mikä sinua Taina-tonttu painaa? Etkö löytänytkään kilttejä lapsia ja aikuisia?”. Taina-tonttu vastasi ”Löysin. Löysin liiankin kilttejä lapsia ja aikuisia”. ”Miksi sinä sitten olet niin kovin surullinen ja allapäin? Sehän on hienoa, että he ovat kilttejä? Mikset ole iloinen kuten toiset tontut?” Joulupukki kysyi. ”Kyllähän minä olenkin. Olen hyvin iloinen siitä, että lapset ja aikuiset ovat olleet erittäin kilttejä toisilleen tänä vuonna. En vain voi sille mitään, että olen näin surullinen. Katsos Joulupukki, huomasin ihmisiä ja heidän ajatuksiaan tarkkaillessani, että he ovat kaikki toisilleen niin kovin kilttejä, ystävällisiä, ahkeria ja kaikkea mitä ihminen vain voi olla, mutta he eivät ole kilttejä itselleen”.

Taina-tonttu jatkoi ”Huomasin heitä seuratessani, että vaikka he näyttävät oikein iloisille, ovat he itseään kohtaan ihan hirmuisen tiukkoja ja ankaria. He saattavat syytellä, haukkua ja mollata itseään ihan todella pienistäkin asioista. Aivan kuin maailmassa ei saisi tehdä virheitä. Lisäksi huomasin kuinka iästä ja sukupuolesta riippumatta ihmiset syyttelivät kehoaan ja olivat sille vihaisia. He haluaisivat jotenkin kummasti muuttaa sitä olemaan todella lihaksikas ja vähärasvainen.  Ja Joulupukki, tiedätkö mitä? He ovat kauhuissaan tulevista jouluruoista, sukulaisvierailuista ja kaikesta jouluun liittyvistä herkuista, kuntosalien tauoista.. Kaikesta siitä mikä saattaa vaikuttaa siihen, että heidän ’haluan saada mahdollisimman rasvattoman, laihan ja lihaksikkaan vartalo -projektinsa’ vaarantuu. He ovat todella peloissaan. Eikä tämä koske vain sairaalassa muutama tapaamaani syömishäiriöön sairastunutta vaan tosi laajasti ihmisiä. Joulupukki, mikä heitä vaivaa? Miksi he ovat itselleen niin julmia? Miksei he pidä itse kauniista kehoistaan? Minä en ymmärrä miten Muorin tekemä maukas joulupuuro voi olla niin kovin pelottavaa tai kuinka se voisi pilata jonkun haaveen ja unelman jostain? Joulupukki, tämän takia minä olen surullinen”.

Joulupukki kuunteli hiljaa ja vakavana Taina-tontun raportin. Hän oli hetken vaiti ja hieroi partaansa. Sitten hän nosti silmälasinsa takaisin nenälleen ja sanoi: ”Hienoa, että raportoit minulle tämän. Tämä on todella huolestuttavaa. Ihmiset eivät siis olekaan niin kilttejä kuin luulimme, koska he ovat niin julmia itseään kohtaan. Joulun ilohan on vaarassa hävitä maailmasta, jos kaikki mikä jouluun liittyy yhdistyy ihmisten mielissä pelkoon lihomisesta tai siihen, että joulu jotenkin pilaa asioita . Tälle asialle täytyy tehdä jotain. Muutenhan joulu on pilalla!” Sitten Joulupukki otti Taina-tonttua kädestä kiinni ja kehotti tulemaan mukaansa.

He menivät Korvatunturin suureen keittiöön ja etsivät Muorin. Hän löytyi suuren joulupuuropadan takaa. He kertoivat Taina-tontun tekemät havainnot Muorille. ”Varjele sentään! Onko maailman asiat noin huonolla tolalla?!!? Hmm… mietitääs”, Muori kommentoi uutisia. Muori jatkoi puuron hämmentämistä ja heitti sekaan mantelit. Sitten hänen mielensä kirkastui. ”Minä tiedän mitä meidän täytyy tehdä pelastaaksemme joulun!”. Sitten hän sipitti salaisen suunnitelmansa Joulupukin ja Taina-tontun korviin. Kaikki kolme hyppivät riemusta kirkuen ja alkoivat laulaa ja tanssia puuropadan ympärillä kunnes Joulupukki pysähtyi. ”Mutta mistä me saamme tarvikkeet niin suureen määrään lempeyttä näin pian? Sellaista lempeyspölyä tarvittaan ja paljon”. Taina-tonttu ja Muori vaikenivat.

Sitten Taina-tonttu hoksasi! ”Minä näin siellä ihmisillä ihan hirmuisen paljon tavaraa. Heillä on todella paljon tavaroita ja kaikenlaista. Entä jos ottaisimme jokaiselta yhden tavaralahjan, niin riittäisiköhän se raaka-aineeksi?” Muori: ”Hmm….Tavarat eivät oikein voi ajaa samaa asiaa. Niistä ei voi valmistaa lempeyttä”. Sitten he miettivät taas niin, että poskia punotti, kunnes Joulupukki sanoi: ”Nyt minä keksin. Lempeys ei ole materiaa, joten sitä ei voi siitä valmistaa. Ja koska ihmiset osaavat olla kilttejä ja lempeitä toisilleen, täytyy heidän osata olla sitä myös itselleen. He ovat vain tainneet unohtaa kuinka se tehdään. Muori, onko sinulla vielä se haltioiden kirja tallella, jonka saimme viisisataa vuotta sitten?”. ”Onhan se tuolla ullakolla tallessa. Mitä sinä sillä?” Muori vastasi. Joulupukki vinkkasi silmää Taina-tontulle ja tuumasi Muorille ”Ei kuinkaan, kunhan tuli mieleen”.

 

Joulupukki ja Taina-tonttu lähtivät etsimään haltioiden kirjaa. Taina-tonttu kyseli Joulupukilta ”Mitä siinä kirjassa on? Miten joku kirja voi muka palauttaa ihmisille lempeyden?”. ”Kohta näet”, sanoi Joulupukki. He avasivat vanhan pölyisen ullakon ovet. Joulupukki muisti täysin missä kirja on, koska Joulupukilla on maailman paras muisti, ja pyysi Taina-tonttua odottamaan. Sitten hän palasi ovelle ja otti Taina-tontun toiselle polvelleen ja avasi kirjan toiselle. Joulupukki avasi kirjan ja etsi aukeaman, jossa luki:

Mitä tehdä, kun ihmiset ovat unohtaneet olla lempeitä itseään kohtaan?

Valmista Muorin puuropadassa liemi

Ohje:

Lisää pataan tontunlakillinen vettä ja hämmennä sitä padassa vuorokausi.

Vuorokauden aikana jokaisen korvatunturin asukkaan tulee käydä padan ympärillä halaamassa toisiaan.

Näin lempeys, mitä korvatunturin tontut ja eläimet tuntevat toisiaan kohtaan, välittyy liemeen.

Kun vuorokausi on kulunut, anna liemi lumen ja veden haltijalle.

Haltija ripottelee veden ympäri maailmaa.

 

Taina-tonttu katsoi Joulupukkia iloisin ja liikuttunein silmin. ”Joulu on sittenkin pelastettu ja ihmiset pääsevätkin nauttimaan olostaan, jouluruista ja levosta”. Mutta sitten hänen katseensa synkkeni taas. ”Joulupukki, kuinka ihmeessä liemi saavuttaa kaikki sitä tarvitsevat?”. Tähän Joulupukki vastasi: ”Koska nekin ihmiset, jotka pelkäävät kuollakseen syödä tai levätä ovat jollain tapaa kosketuksissa veteen tai lumeen. Ihmisistä on suurin osa katsos vettä. Siten me saamme lähetettyä lempeyttä kaikille! Näin he eivät yksinkertaisesti voi välttyä siltä. Taina-tonttu halasi Joulupukkia pitkään ja sanoi: ”Minä olin jo niin kovin huolissani ihmisistä. Toivon pienen sydämeni pohjasta, että tämä toimii. Kiitos Joulupukki! Luulen, että tämä on paras lahja mitä nämä ihmiset voivat tänä jouluna saada. Ihanaa, sitten he ovat kilttejä myös itselleen. En malta odottaa, että Haltija pääsee matkaan”.

Kun näet tänä jouluna lumihiutaleen tai vesipisaran, anna sen koskettaa sinua. Nappaa liitelevä lumihiutale tai vesipisara suuhusi ja anna Lempeyden olla osa Sinun jouluasi. Muista olla kiltti myös itsellesi.

Lempeää ja levollista joulun aikaa ❤

Ulla

Syömishäiriön monet kasvot

Asiakkaani kirjoitti viisaita pohdintojaan syömishäiriöstä toipumisesta ja yhteistyöstämme. Matildan pohdinnoissa kiteytyy osuvasti ja kauniisti syömishäiriön ja siitä tervehtymisen monet kasvot. Päätimme yhdessä julkaista nämä arvokkaat pohdinnat, jotta Sinä saisit aiheeseen mahdollisesti kaipaamaasi ymmärrystä ja toivoa. Antoisia lukuhetkiä, Ulla

**********

Luin just kirjaa siskonmakkarat. Siinä kirjassa on jotain tosi mielenkiintoista. Varmaa se, että siinä mennään pintaa syvemmälle. Syömishäiriö on niin paljon muutakin kuin syöminen/syömättömyys ja liikunta. Se on kuin elämännälkä ilman elämää. Siinä yhdistyvät ja kietoutuvat niin monet asiat. Puhtaus, lika, elämä, kuolema, hyväksyntä, riippuvuus, toivo, hämäryys, syyllisyys, onnistuminen, epäonnistuminen.

Syömishäiriö on omalla tavallaan äärimmäinen ja mustavalkoinen, mutta myös kiehtova sairaus. Se vie kuitenkin liian monta täältä.

Ihmisiä, jotka ovat syvällisiä ja kauniita, heissä vaan elää loinen. Syömishäiriö ei ole missään nimessä helppo sairaus, se tappaa. Ihminen elää sen vallassa ja hetkeksi kun pääsee sen otteesta, niin syömishäiriön lonkerot hyökkäävät. Vähän kun antaa periksi, se vie koko käden.

Muistutan itseäni, että elämää on vielä huonosti menneen päivän jälkeen, eli ahmimis-oksentelun jälkeen. Se on vaikeaa hyväksyä. Tekisi vaan mieli kadota maailmalta ja nukkua koko päivä, koska on turvonnut olo. Ei kuitenkaan tarvitse kadota. Ja se turvotus kyllä lähtee, yllättävän nopeastikin.

Tuijotan vain vihkoa, en meinaa saada sanottua mitään. Ahdistaa niin kovasti. Tuntuu pahalta.

Päässä jyskyttää ajatukset ”Älä syö!”, ”Laihduta!”, ”Ahmi!”, ”Oksenna!”, ”Paastoa!”.

En halua totella niitä. Siksi myös tällä hetkellä kirjoitan, jotta on muuta tekemistä. Puhdistan sieluani paperille ja muista, että syömishäiriö lopettaa vasta haudassa, jos lähden sen mukaan.

Joten muistutan itseäni ”Älä tottele sen käskyjä!”. Tekisi mieli lyödä syömishäiriötä nyrkillä naamaan. Tunnen vihaa sitä kohtaan. Vihaan! Vihaan sitä!

Mutta, siitä on mahdollista toipua. On mahdollista oppia elämään rauhassa. Päästä ikuisesta kierteestä. Ja kun syömishäiriötä selviää, selviää mistä vaan. Se vaatii kyyneliä, rohkeutta, uskaltautumista, armollisuutta, rauhoittumista. Toipuminen vaatii, mutta enemmän se kuitenkin antaa. Toipuminen on hieno matka itseensä. Todellinen toipuminen kantaa elämän polut ja tekee ihmisestä rohkean, vahvan ja kauniin. Ja sinä itse teet nämä kaikki. Se on sinun matka, löytääksesi itsesi ja herättääksesi itsesi taas henkiin.

Välillä on rajuja hetkiä, päiviä, ehkä viikkoja tai jopa vuosia. Mutta meillä on tarkoitus ❤ Oikeasti. Me selvitään.

Harjoitellaan olemaan armollisia ja rakastavia itseämme kohtaan. Meillä on elämä, opetellaan vaan elämään sitä. Ja pikkuhiljaa me opitaan. Ollaan erilaisia, syvällisiä, upeita. Ja se on todella kaunista.

Ulla on auttanut mua tosi paljon ja auttaa edelleen. Musta on ihanaa kuinka helppoa on mennä Ullan luokse ja Ulla ottaa ihmisen vastaan ihanan lempeästi, hyväksymällä ja kunnioittamalla. Ullalta oon oppinu armollisuutta ja lempeyttä, mitkä ovat toipumisessa todella tärkeitä. Ullan kanssa pystyy menemään syvälle asioissa, pohtia todella syvällisiä ja vaikeitakin asioita. Hänellä on myös tosi hyviä neuvoja ja Ullasta näin heti kun tapasimme, oikeastaan jo puhelimessa tiesin, että häneen voi luottaa.

Mun on ollut helpompi syödä tasaisesti ja sallia itselleni aina välillä herkkuja, koska olen luottanut, että Ulla ei halua mulle pahaa ja sanoo sellaisia neuvoja, jotka tukevat toipumistani. On myös ollut helpompi hyväksyä itsensä. Musta on ollut tosi kiva, että Ullalle on voinut lähettää tekstareita, kuvia ja kirjoituksia. Ulla on aina huomioinut ne. Ullasta on myös tullu mulle terapeutin lisäksi ikäänkuin ystävä. Se on musta aivan upeaa. Kiitos!

Mun tekisi mieli pelastaa kaikki syömishäiriötä sairastavat ja halata heitä. Me selvitään yhdessä ❤ Meitä tarvitaan. Tuli heti helpompi olo, kun kirjoitin.

Voin sanoa suoraan sydämestäni, että toipumisen tien valitseminen on sata kertaa parempi vaihtoehto, kun syömishäiriön totteleminen. Hoen taas itselleni ”Syömishäiriö ei halua kuin tappaa, viedä sulta sen tärkeimmän, itsesi”.

Joten rakkaat, älkää antako periksi! Minäkään en anna.

Matilda

 

haarukassa piikkilankaa

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑